Marjatta & Leena,
ystäviä, lähimmäisiä ja Helgan
omaishoitajia.

Mäkilä on meidän yhteinen paikka. Se on Helgan lapsuudenkoti ja koko suvun kohtauspaikka. Putket taloon tehtiin 70-luvulla ja sitä on edelleen vaikea uskoa, että sisään tulee vettä. Ulkoahan se on aina haettu. Helga aina sanookin, että tämä maatila on vanha. Tosi vanha. Se on hyvin todettu satavuotiaasta talosta.

Helga on samaa ikäluokkaa maatilan kanssa. Vuosia kuulemma tulee vaikka paikallaan pysyisi. Muistoja on kertynyt vuosikymmenien aikana ja uusia syntyy aina kun vieraillaan Mäkilässä. Marjatta ajaa traktoria, pääpomo Leena pilkkoo polttopuita. Sellaista se elämä täällä on.

Me ollaan Helgan omaishoitajia ja sukulaistyttöjä. Toinen Helgan tytär, toinen sisko. Samaa ikäluokkaa ja yhtä elämäniloisia. Vihdin vauhtimimmeiksi ne meitä kylillä kutsuu, ja ei sitä ihan voi kiistääkään. Vielä viime vuonna käytiin kaikki kolme risteilyllä yhdessä ja muutenkin energiaa riittää.

Helgalle on iän myötä tullut kaikenlaista vaivaa, mutta mieli on pysynyt virkeänä. Vuosi on välillä kysyttäessä 1945 tai 1947, mutta ei sillä niin väliä. Huumori on meidän voimavaramme. Ei elämä ole niin vakavaa, se on hyvä välillä vähän nauraa.